sunnuntai 5. syyskuuta 2010

                                Pelastettu



Kuinka moni mies, ja nainen täällä kulkee kyynelten teillä
usein lasiin tuskansa peittää hetken lohtua etsien,
silti ääntä ei hukuta mikään joka hiljaa syömessä soi
uuden suunnan tahtoisin antaa se on ääni vain Jeesuksen.


Ihmis pelko ja ystävyys suhteet usein esteenä on taivas tielle,
ja tuo jota ystäväks luulet ivaa äänessään sanovan kuulet
et kai uskovaiseksi ryhdy? se on heikkojen tie, niin mä luulen.


Yhä syömesi herralta suljet, kuljet eteenpäin hammasta purren
yhä alemmas, alemmas vainen, kulkee tiesi oi kuolevainen,
täällä erossa herrasta kuljet yhä häneltä syömesi suljet.


Mutta kerran tuo hetki koittaa kun lanka elämän taittuu
missä silloin on ystävät parhaat kovin yksin olla saat,
yksi silloinkin vierelläs seisoo yhä oottaen pyyntöä yhtä
anna anteeksi syntini suuret Jeesus armosi mulle suo.


Tänään kun kuulet Jeesuksen äänen hänen luoksensa riennä oi
synnit anteeksi sulle hän antaa, uuden suunnan elämään tuo,
silloin kokea saat taivaan rauhaa jonka Jeesus vain antaa voi
elos eläissä kadotettu viime metreillä pelastettu.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti