KUN MURHE AHDISTAA



Täällä kun murhe ahdistaa ja tuntoa painaa taakat unohdan
puoleesi kääntyä pyytää anteeksi herra saanhan.
Murhe painaa mieltä kun maailma kohtelee kaltoin suoruutta
rehellisyyttä kun ei maailma täällä se tarjoo.


Kieltänyt sinut monesti oon myös minä myös Pietarin lailla, epäillyt
lailla Tuomaksen sinun pyhyyttäs taivahan herra.
Tuskissain sun puoleesi nyt taas herra käännyn auta mua vaivoissain
muuten taakkani alle mä näännyn .


Herra kuulet pyyntöni jo ennen kuin sitä pyydän huojennat poistat
taakkani ilo täyttää sisimpäni.
Miksi täällä kulkisin taakkoja kantaen leveimmät harteet on herrallain
hänen kantaakseen annan ne