Maailman teillä

Täällä maailman teillä kun kuljin monet haavat ja arvet sain
myöskin kutsun Jeesuksen suljin kovan kuoreni alle mä vain.

Silti iltaisin kyyneleet monet kasteli vain tyynyni mun
päivisin luontoni kova petti edessä pimeän yön.

Silloinkin hänen äänensä kutsui etkö vihdoinkin luovuttaa vois
sulle tarjoan elämän uuden pyyhin kyyneleesi pois.

Hiljaa hiljaa vain sieluni murtui rakkaus täyttää sai sydämein
minä ihminen kylmä ja kova olin hänelle rakas myös vain.

Silloin pyysin Jeesus sä auta tahdon antaa kaiken mä tään
en voi vedota tekoihin hyviin enkä synnittömään elämään.

Hiljaa hiljaa vain sieluni murtui rakkaus täyttää sai sydämein
minä ihminen kylmä ja kova olin hänelle rakas myös vain.

Eikä tyynyni enää kostu kyyneleistä pettymysten
sillä olen Jeesuksen oma turvaan elämäni hänehen