sunnuntai 5. syyskuuta 2010

                Turha on haavoja kantaa


Lämmöstä kodin läksin kerran suureen maailmaan kulkemaan,
valloittaja itseni herra siltä se tuntui silloin vain,
maailman valot silloin näytti loistavan kauneinta loistoaan, suin
päin riensin avo sylin kaiken vastaan ottamaan.


Vaikka siellä riemut oli juhlat mitä parhaimmat,silti tunsin sydämeni
jotain jäi vain kaipaamaan,
tuska yltyi sydämessä monet haavat arvet sai, rauhatonna etsin kuljin
tätäkö oisi elämäin.


Kerran kuulin lempeen äänen minne olet matkalla ,auttaa voin jos sinä
tahdot pääset synnin vallasta,
Itkien vaivuin ristin juureen huusin Jeesus auta mua yksin en mä täällä
jaksa synnin painot tunnollain.


Jeesus kuuli tuskan huudon syntisen hän armahti ristin puulla kerran
kantoi myöskin minun syntini,
turha on sydämen haavoja kantaa joita maailma sinne toi, Jeesus tahtoo
nostaa kantaa uuden elämän sydämeen loi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti